torstai 8. toukokuuta 2014

02- Disneyn outo maailma


                                               
Karukohtalo merenneidolla
Alkuperäisessä tarinassa muutama seikka on samalla tavalla kuin Disney-elokuvassakin. Prinssi todella tippuu mereen ja pieni merenneito rakastuu häneen. Moni seikka on lastenelokuvassa kuitenkin hyvinkin rajusti siloiteltu.
Alkuperäisessä tarinassa merenneito saa jalat, mutta jokainen askel tuntuu siltä, kuin hän kävelisi lasinsirujen päällä. Hänen varastettu äänensä ei myöskään ole ainoa asia, joka hänellä on menetettävänä. Mikäli hän ei saa tosirakkautensa suudelmaa, hän kuolee.
Hänen tosirakkautensa prinssi päätyy lopulta naimisiin toisen naisen kanssa. Pieni merenneito on yksin, eikä hänellä ole edes ääntä, koska hän ei ole saanut tosirakkaudeltaan suudelmaa. Alkuperäisessä tarinassa ainoa keino, jolla merenneito voisi selvitä hengissä olisi se, että hän tappaisi prinssin. Merenneito ei kuitenkaan pysty tähän. Niinpä hän tekee itsemurhan, heittäytyy mereen, ja muuttuu vaahdoksi.
                                                EI meidän puh olekkaan niin ihana?
Jokaisella keskeisellä nalle puh-hahmolla on sairaus/häiriö. Nalle Puhilla ylensyönti, Nasulla sosiaalisten tilanteiden pelko, Kanilla kaksisuuntainen mielialahäiriö, Pöllöllä lukihäiriö, Ihaalla masennus (veikkaan, että tämän arvasivat kaikki) ja Risto Reippaalla on skitsofrenia.
Onko yllätyksenä? Noin 5-vuotias poika on skitsofreenikko
                                                  Skitsofreenikko ja hullu äiti?
Candace on skitsofreenikko joka kuvitteli kaiken ja siksi kukaan ei nähnyt poikien rakentamia juttuja. Candace kirjoitti päiväkirjaa ja jos oikeasti haluaa tietää niin, Candacen huone oli oikeasti karu ja vanhannäköinen. Tässähän näemme kuvan Isabellasta, Candacen päiväkirjassa oltiin sanottu että tämä oli nähnyt Isabellan tappavan Phineaksen, tämä oli totta jopa Linda(äiti) oli nähnyt tämän. Todellisuudessa Phinas ja Ferb olivat niinkuin suomessa sanotaan jonneja jotka hanikkivat ongelmia. Kaikki (siis Isabella, Buford, Baljeet sekä Fire side girls) olivat Phineaksen ja Ferbin vihamiehiä. Candace ei halunnut veljesten olevan yksin, joten skitsofrenia taisi auttaa hieman. Jokatapauksessa Candace ei kestänyt veljensä kuolemaa ja teki itsemurhan, myöhemmin Candacen äiti myi tytön päiväkirjan Walt disneylle.

Satanistinen Walt Disney
Eikö ole aika outoa, että Disneyn jutuista saa paljon kaikkea outoa selväksi? Ariel oli teini niinkuin muutkin disneyprinsessat. Walt Disneyn kuoltua olemme nähneet elokuvan Frozen jossa ei oikeasti ole vielä selvillä mitään karua taustaa. Sitä odotellessa on eräs asia jota ei heti huomaa. Walt disney teki näitä nimikirjoituksia paljon, kuitenkin jos tarkkaan ajatellee eikö nimikirjoituksessa näyttäisi että siellä olisi kolme kutosta, eli siis       666....... 

01- Totoro ei olekkaan niin ihana

Nyt ennenkuin lähdet lukemaan totoroa niin sanon etten tosiaankaan  voi olla 100% varma onko teksti oikeasti totta. Itse olen nämä tiedot kerännyt.


SAATTAA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA

Eli sanotaan että naapurini totoron- tapahtumat ovat kaunistettu Toukokuussa Japanissa tapahtuneessa "trillerissä"

Lisäksi outoa on myös että jossain päin Japania "Totoro" tarkoittaa myös "God of death" eli kuoleman jumala.

Kuten joku totoro-fani muistaa löytyi jonkun tytön sandaalin tästä järvestä. Oikeasti sandaali on Mein ja juju on siinä, että näemme sandaalin Satsukin näkökulmasta eli siis jonkun toisen tytön sandaalina. Satsukihan ei kestänyt totuutta ja valehteli, sen jälkeen tyttö lähti etsimään Totoroa --Emme tiedä mitä Satsuki on yhdessä välissä tehnyt--. Satsuki löytää pian Totoron ja tämä kutsuu kissabussin(Tunnetaan jossain päin Japania "Deathcat bus" tai "Catbus of death" suom. kuoleman kissabussi, sommitettuna kuoleman bussi.). Kissabussi ottaa kyytiinsä Satsukin ja vie tämän Mein luokse, hautausmaalle. Tässä vaiheessa tajuaa, että Satsuki on myös kuollut. Mutta mitä Mei tekee hautausmaalla? Mei haluaisi kuolla rauhassa ja päästä hyvään paikkaan eikä jäädä iäksi vaeltamaan ihmistenmaahan. Satsuki ja Mei jolla on maissintähkä vieläkin kädessään lähtevät kissabussin kanssa katsomaan äitiään.
Oikeasti maissintähkässä kuuluisi lukea "Mom, were together forever" tai "Come with us".
Myös kiinnostavaa on se, että Äiti lukee miehelleen tekstin väärin, jolloin isä lähtee hymyissä suin takaisin kotiin. Seuraavana aamuna isälle soitetaan tämän opiskelupaikkaan/työpaikkaan sairaalasta ja kerrotaan isän vaimon ja molempien tyttärien kuolleen.
Isä jää yksin katumaan ja eräänä päivänä hän päättää tehdä itsemurhan.
Isä tekee itsemurhan 'ullakolla' josta Mei oli löytänyt mustapalleron, mies hirttää itsensä ja jos elokuva tästäkin vielä jatkuisi varmaan näkisimme koko perheen yhdessä totoron kanssa kissabussissa.

Mainittakoon vielä, että Satsuki tarkoittaa Toukokuuta ja Mei lausutaan aivan niinkuin englanninkielinen sana May (suom. Toukokuu)


tiistai 29. huhtikuuta 2014

I WANT IT BACK!

Joskus yöllä herään siihen, että puhelimeni värisee. Tuon värinän voi hukuttaa SEN ääneen. En tosiaankaan haluaisi kirjoittaa tätä nyt. muistot siitä ovat ällöttävät en voi unohtaa miten se heräsi eloon. Se ei ollutkaan  sitä mitä luulin

Muutto uuteen taloon: 

Olin päättänyt muuttaa uuteen kotiin mieheni, Jeremyn kanssa. Meillä oli vanhasta kodistamme hyviä muistoja. Muuttomiehet olivat jo ehtineet viedä tavaroita sisään. Kuitenkin naapurit kauhistelivat, kun minä raskaana oleva nainen astuin ensimmäistä kertaa taloon joka oli puhdas ja avara, vanhat verhot estivät auringon valon tulemasta sisään. Alakerta oli täydellinen samoin ylempi kerros, talosta löytyi vielä ullakko. Inhosin niitä. Joka tapauksessa Jeremy ei antanut minun odottaa ja rauhoittua ennenkuin menimme vanhoja natisevia portaita ylös pölyttyneeseen ullakkoon. Siellä se oli. Jalaton mannekiini jolla oli ihmisen näköiset kasvot ne tuntuivat silloin niin. Niin. Niin oikeilta aivan kuin olisi koskenut aidon ihmisen poskea. Tutkimme silloin vain hieman ullakkoa. Koko sen ajan tunsin kuinka se tarkkaili minua. 

Ensimmäinen yö: 

Tuo yö. Se oli normaali, kieriskelin unissani hieman ympäri sänkyä muuta kiinnostavaa ei tapahtunutkaan. Paitsi sitten, kun kuulin puhelimeni värisevän. Se värisi monta minuuttia, ei puolituntia lakkaamatta. En viitsinyt välittää siitä vaikka minun olisi pitänyt. 

Ensimmäinen päivä: 

Aamulla herätessäni Jeremy oli jo lähtenyt uudelle työpaikalleen. Herättyäni nousin sängylle istumaan ja otin puhelimeni käteen: Ei yhtään viestiä. Aloin epäröimään mitä oikein oli tapahtunut. Pian tunsin kuinka silmät katsoivat minua. Selkääni.
Pian kuulin kuinka ullakolla jokin kaatui, säikähdin kääntyen katsomaan taakseni, en nähnyt mitään. Päätin lähteä ullakolle. En kuitenkaan nähnyt mitään epämääräistä, ainut mikä silmääni osui oli mannekiini joka oli kaatunut. "Voi raukkaa", tokaisin itselleni ja menin nostamaan nuken. Tämän ilme oli erilainen, nukke hymyii kauniisti niin että tämän hampaita ei kuitenkaan näkynyt. 
Tämän jälkeen päätin mennä naapurin luo kyläilemään, tämä oli ainut joka puhui minulle. 
Saavuttuani naapurini talolle en ehtinyt koputtaa oveen kun tämä oli jo takanani. "Jeesus säikäytit minut", sanoin nojaten hieman oveen. "Anteeksi ei ollut tarkoitus", nainen sanoi ja lähti viittomaan minua takapihalleen. Istuimme siellä jutellen niitänäitä. Kunnes nainen kertoi: "Talossanne on kuollutyli neljä iihmistä, kuolemat ovat maksettu piiloon eikä kukaan muu tiedä niistä kuin me syntiset kylän asukkaat. Sinun tulee vastata heti puhelimeesi jos se soi!" 

Toinen yö: 
Jeremy li tullut jo kotiin kun palasin naapuriltamme. Mies kuitenkin oli kauhuissaan niin olin minäkin, näin sängyllämme silputtua paperia joissa oli kirjaimia. Keräsin nätisti paperin palaset roskakoriin ja kävin nukkumaan. 
Kun puhelimeni värisi, en vastannut. 

Tämä tapahtui noin kuukauden ajan, aina paperin palasia löytyi sängyltämme. Pelottavinta oli kuitenkin se, että olin kerran selvittänyt paperien sisällön. Sain niistä kootuksi lauseen: "I WAN'T MY BABY"' 

30yö: 

Kuulin taas sen surinan joka puhelimestani oli kuulunut. Jeremyllä oli kuitenkin yövuoro, enää kuukausi ja vauvani syntyisi. En halunnut lähteä sairaalaan, vastahan olimme muuttaneet olin rakastunut taloon. Tottunut siihen, että mannekiini kaatui joka ikinen päivä. Jokatapauksessa puhelimeni soi. Se oli värinällä ja tunnistin tuon värinän tekstiviestiksi. Yritin väsyneenä kädelläni kurottaa yöpöydällä olevaa puhelintani. Osuin kuitenkin jonkun likaisiin hiuksiin kädelläni. Se oli hän elävä mannekiini joka hymyili, tämän hampaat olivat aivan veitsen näköiset ne kuitenkin olivat vain verenpeittämät. Hahmo hyppäsi naamani eteen ja kuulin voimakasta vauvan itkua, sen seasta sain selvää: "TAHDON VAUVANI." 
Heräsin todellisuuteen ja tunsin kuinka mannekiinin käsi läpäisi mahani ottaen sieltä jotain. Se oli minun oma vauvani! Näin kuinka vielä ei niin kehittynyt vauva itki ja potki hitaasti ilmassa. Hirviö katkaisi napanuoran hampaillaan ja vauva sylissä tämä lähti vetämään itseän ullakkoa kohti. Jalkani olivat haavoittuneet ja lähdin maha auki konttaamalla sen perään tehden verivuonoa lattialle. Ullakolle päästyäni en kuullut enkä nähnyt mitään. Tunsin kuitenkin pian että joku pureskeli kättäni. Se oli minun mahassani kasvanut ja nyt hirviöksi muuttunut vauvani. 
En muista enempää kuin että jokin raahasi minut alakertaan ja sen jälkeen löi minut tajuttomaksi. 

"Nainen löytyi verisenä talon alakerrasta maha auki, viranomaisten mukaan tämä oli hullu koska huusi omaa vauvaansa. Miehen saavuttua tapahtuma paikalle tämä oli todistanut ettei naisen mahassa ollut mitään vauvaa koskaan ollutkaan." 

Niin he sanovat, että olen hullu. Selittäkkääpä miksi kuulen sen saman hirviön värinä äänen? Nämä ovat viiimeiset sanani: "TAHDON VAUVANI."

Minäkö?

                                                                             OwO

Homoilua, naurua, itkua. Kaikkee sellasta jännää! Okei joo, en osaa kirjottaa blogia (sad) mut kaipa se on pakko yrittää tätä.

Tosin tietoa minusta kai tässä oli tarkoitus?

Olen noin 11-vuotias tyttö (^^). Tykkään piirtää, maalata yms yms. Perhe on sellanen normi suomalaisperhe ja kaikki tykkää erijutuista. Itse olen animehomppeleiden maailmassa joten im free~
Enkä (kuten jo huomaa) osaa käyttää bloggeria ollenkaan :c
Blogini tulkoon sisältämään:

- Tarinoita
- Normi elämää
-  Ja jotain hullua :3